Fiilis? Ihan ok. Myrtymysaste? Aika alhainen. Vitutuskäyrä? Nollatasoa. Mikä minua vaivaa?! Viikonloppuni sujui rauhallisissa merkeissä, perjantaisen työmatkan (lähtö 04.00, paluu 20.00) jälkeen en enää tohtinut ajatellakaan juomista (tunnustan, kävin yhdellä) ja lauantainakin murjotin kotona kolmesta syystä. Syy 1. Herra X ei tänä viikonloppuna tullut luokseni, joten hänen kanssaan en luonnollisesti sitten lähtenyt minnekään. Syy 2. Kusipääkaverini oli mieluummin kultansa kuin MINUN kanssani (kiitos vaan, silloin kun MINÄ seurustelin Petterin kanssa, lähdin AINA kaverini kanssa minne vaan, AINA kun hän pyysi ja silloinkin kun ei pyytänyt) Syy 3. Minulla ei ole muitakaan ystäviä, enkä tahtonut yksin lähteä minnekään. Normaalisti tilanne ei sinällään olisi vituttanut, onhan minulla tietokone ja messengerin päässä lukuisia ystäviä (20 karkea arvio). Tällä haavaa kaikki kuitenkin olivat jossain muualla, joten jouduin roikkumaan chatissa, mikä vitutti suunnattomasti. Tosin, löysin sieltä jälleen yhden uuden kamun, jonka lisäsin messengeriin muiden jatkoksi. No, ihan hyvä että olin selvinpäin, sain startattua sitä työhommaa josta ehkä olen maininnut. Tai sitten en ole, en todellakaan muista. Kuitenkin, hyvä minä.

Minuun on nyt iskenyt ilmeisesti joku vakava tauti, koska olen jo jonkin aikaa kantanut suurta huolta ruokavaliostani (lue: olen alkanut syödä hieman terveellisemmin) ja eilen jopa tein vatsa-persetreenin. En ole evää heilauttanut ainakaan puoleen vuoteen, joten olin aika ällistynyt tuosta aikaansaannoksestani. Hurraa hurraa. Tänään niin sanotut vatsalihakseni ovatkin olleet hieman hellänä, joten luulenpa että ainakin vatsatreenin toistan tänään. Jos mitään kipeytymistä ei olisi ollut havaittavissa, en takuulla olisi toista kertaa itseäni rääkännyt. Masokisti, hmmm?

Tänään päivääni ilahduttaa suunnattomasti postiin saapuneet uudet bootsini, jotka käyn noutamassa töiden jälkeen. Tuskin maltan odottaa! Tiedän, ei kovin kaksinen ilonaihe, mutta jostain minunkin on valopilkkuni revittävä. Todella, todella toivon että ne ovat sopivat. Otin vieläpä varmuuden vuoksi numeroa isommat kuin mitä normaalisti käytän, jotta paksut pohkeeni varmasti mahtuisivat niihin. Jos ne eivät mahdu, niin luultavasti pillahdan itkuun ja kiukuttelen ja synkistelen ainakin viikon. Hmm, hitto vieköön. Olenkohan minä jo maksanut ne bootsit tilauksen yhteydessä? Tekstarilla tulleessa saapumisilmoituksessa ei mainittu mitään hinnasta. Luultavasti en maksanut, koska tilasin ne töissä ollessani, eikä minulla täällä (joo, kirjoitan työajalla taas) ole mitään nettipankkitunnuksia mukana. Siispä, automaatin kautta on mentävä hakemaan ne. Varmuuden vuoksi.

Huomaan olevani liian pirteällä tuulella (lue: ei erityisemmin vituta mikään) kirjoittaakseni tämän enempää. Ketä kiinnostaa minun uudet bootsini saatika muut kivat jutut? Ei ketään, ei minua ainakaan kiinnostaisi jos tätä tuubaa lukisin. Angstiahditusvitutusmasennusstuffia vaan, kiitti kiitti!